Koirat ovat olleet minulle aina tärkeitä. Aikaisemmin kotonani oli vain ajokoira ja sitä ennen karkeakarvaisia kettuterriereitä. Vuonna 1991 haimme Ilomantsista ensimmäisen karhukoiramme, Suokon Katan. Ensimmäinen uroskarhukoira Jysky meille tuli kesällä 1996 ja sitten vuonna 2000 saimme koiran, jota ilman ei harrastus olisi edennyt tähän malliin. Silloin onni suosi meitä ja pentueessa oli vielä yksi vapaa uros. Tämä varaamatta jäänyt pentu oli silloin pienempi muita, mutta niinpä vain pennusta kasvoi ensimmäinen valiomme, Lappion Roope.

Karhukoirat asuvat vanhempieni luona Hinnerjoella ja ovat yhteisiä isäni kanssa. Minä asun perheeni kanssa Eurassa ja välimatkaa tulee Hinnerjoelle noin 20 km. Kiitos koirien jokapäiväisestä hoitamisesta kuuluukin isälleni, ja ilman vahvoja taustajoukkoja en pystyisi olemaan näin aktiivisesti harrastuksessa mukana. Tällä hetkellä karhukoiria on neljä, veteraani Lappion Roope, Korpisoturin Taiga ja Taigan poika Jämäkän Tatu sekä Taigan tytär Asta, kotoisasti Sointu.

Kennelnimi Evakkonallen on myönnetty 5.5.2006. Hirvikoetuomariharrastus alkoi minulla vuonna 1993. Vuoden -06 loppuun mennessä sain suoritettua viimeiset ylituomariharjoittelut ja ylituomarin oikeudet sain kesällä 2007. Vapaa-aikani kuluu pitkälti hirvikoiraharrastuksen parissa, myös agilityyn olen varsin ihastunut, sitä harrastan kettuterrierini kanssa. Syksyn viikonloput kuluvat pitkälti hirvijahdissa, jota harrastamme melkein koko perheen voimin. Toimin Satakunnan Pystykorvakerhon sihteerinä ja 2009 ensimmäistä kautta Satakunnan Kennelpiirin hallituksen jäsenenä. Minulle on myönnetty Satakunnan Kennelpiirin hopeinen ansiomerkki vuonna 2008. Metsässä ja luonnossa tulee oltua paljon, sillä leipätyöni teen myös metsän parissa.

Perheeseeni kuuluu aviomies, lokakuussa 2005 syntynyt Kalle-poikamme ja syyskuussa 2009 syntynyt Konsta-poika.
-Koirat eivät ole koko elämäni, mutta tekevät elämästäni kokonaisen-