Koirat ovat olleet minulle aina tärkeitä.
Aikaisemmin kotonani oli vain ajokoira ja sitä
ennen karkeakarvaisia kettuterriereitä. Vuonna
1991 haimme Ilomantsista ensimmäisen karhukoiramme,
Suokon Katan. Ensimmäinen uroskarhukoira Jysky
meille tuli kesällä 1996 ja sitten vuonna
2000 saimme koiran, jota ilman ei harrastus olisi
edennyt tähän malliin. Silloin onni suosi
meitä ja pentueessa oli vielä yksi vapaa
uros. Tämä varaamatta jäänyt pentu
oli silloin pienempi muita, mutta niinpä vain
pennusta kasvoi ensimmäinen valiomme, Lappion
Roope.
Karhukoirat asuvat vanhempieni luona Hinnerjoella
ja ovat yhteisiä isäni kanssa. Minä
asun perheeni kanssa Eurassa ja välimatkaa tulee
Hinnerjoelle noin 20 km. Kiitos koirien jokapäiväisestä
hoitamisesta kuuluukin isälleni, ja ilman vahvoja
taustajoukkoja en pystyisi olemaan näin aktiivisesti
harrastuksessa mukana. Tällä hetkellä
karhukoiria on neljä, veteraani Lappion Roope,
Korpisoturin Taiga ja Taigan poika Jämäkän
Tatu sekä oma kasvatti Evakkonallen Myrskyvaroitus,
kotoisammin Tintti.
Kennelnimi Evakkonallen on myönnetty 5.5.2006.
Hirvikoetuomariharrastus alkoi minulla vuonna 1993.
Vuoden -06 loppuun mennessä sain suoritettua
viimeiset ylituomariharjoittelut ja ylituomarin oikeudet
sain kesällä 2007. Vapaa-aikani kuluu pitkälti
hirvikoiraharrastuksen parissa, myös agilityyn
olen varsin ihastunut, jota harrastan kettuterrierini
kanssa. Syksyn viikonloput kuluvat pitkälti hirvijahdissa,
jota harrastamme melkein koko perheen voimin. Toimin
myös metsästysseura Salo-Veikkojen ja Satakunnan
Pystykorvakerhon sihteerinä. Minulle on myönnetty
Satakunnan Kennelpiirin hopeinen ansiomerkki vuonna
2008. Metsässä ja luonnossa tulee oltua
paljon, sillä leipätyöni teen myös
metsän parissa.
Perheeseeni kuuluu aviomies ja lokakuussa 2005 syntynyt
Kalle-poikamme.
-Koirat eivät ole koko elämäni,
mutta tekevät elämästäni kokonaisen-
|
|
